Alussa oli Sakke, autotalli ja kitarat. 

Ja tietenkin The Black Keys. 

Sakken omalla youtubekanavalla Sakke oli soitellut kaikenlaista omina projekteina, yksin ja myös kavereiden kanssa. Olihan väliin jo eksynyt pari kappaletta The Black Keysin tuotantoa Lonely Boy ja Tighten Up.

​​

Siitä se ajatus kai lähtikin. The Black Keys oli niin erilaista, poikkesi muista pinnalla olevista bändeistä, oli jotain sellaista mitä muut eivät tehneet. Musiikki on aitoa, ihan oikeasti soitettua toisin kuin mitä tänä päivänä herkästi tuppaa olemaan. 

Ei muuta kuin puhelin kouraan ja kavereita pyytämään mukaan, jospa saataisiin tribuuttibändi kasaan. Näin toten tammikuussa 2024 kasattu bändi, vielä tuolloin vailla nimeä, aloitti valittuihin kappaleisiin tutustumisen ja ensimmäiset treenit olivat tammi-helmi vaihteilla. Kaikki näytti sujuvan yhteen hyvin ja näin oli bändi syntynyt. Ja nimikin sitten myös lopulta keksittiin:

The Howling Echoes.

(Bändien nimien keksiminen on muuten yksi vaikeimmista vaiheista, toim. huom.) 

Hommaa on lähdetty tekemään tinkimättä kitaroiden määrästä, ja soundien laadusta. Ihan helppoa ei ollut keikoille lähteminen tämän arsenaalin kanssa, mutta lähdettiin silti. Ja lähdetty on. Esimerkiksi näinVesa Pekka Pajulehto kirjoitti Tampereen Tullikamarin GA-20:lle lämppäyskeikasta (30.10.2024)  

"--- ja eritoten soundistaan joka tarttui tukevasti kuuntelijoitansa "munaskuista" kiinni. Eritoten "Peer Gűntin" rumpalina mainetta saavuttanut Sauli ”Sakke” Koivulan tapa rääkätä useita paikalle tuomiaan vintage-kitaroitaan teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.  Hän tuntuikin Peer Gűntin rumpujen lisäksi hallitsevan suvereenilla tavalla myös kitarat. Vaikka hänen kitaransa vaihtuivat tiheään tahtiin biisien vaihtuessa, kitarasoundit olivat koko ajan kuitenkin täsmälleen juuri niin räkäiset ja rouheat kuin hänen soittamissaan biiseissä mielestäni kuuluikin olla. Iso peukku GA-20:n lämppärinä toimineelle "The Howling Echoesille". Kerrankin oli paikalla sellainen lämppäri jota voisi mennä ihan erikseen jopa maksamalla kuuntelemaan."

​

Niinpä niin. Kun tehdään, tehdään kunnolla. Otetaan tila haltuun, ja tämän voi käsittää hyvin hyvin monella eri tapaa. Mutta pointti on siinä, että kun itse tykätään soittamisesta niin joku muukin ohessa voi vahingossa kanssa tykätä siitä.

Siitä se lähtee, ja sillä mennään. 

Kunnon rynnäkköbluesilla.

​​​

---

​

Tekstin kirjoittanut:

Laura Heikelä

Kosketinkioskin hallitsija